Leikki ja karkelo

Tulin ihmisten iloksi.

Ei pitäisi piikalapsen
olla ihka ensimmäisnä
leikissä lerettämässä.

En mä tänne tullutkana
nurkkahan nuhajahamahan,
soppehen sopajamahan,
tulin ihmisten iloksi
sekä rahvahan remuksi!
Se on vasta varsin laiska,
kuka leikissä lepääpi,
istuupi ilotuvassa.



Inkeri. Toksova, Purnu
1859, F.A. Saxbäck
(SKIII s.434)

 

Metsästysloitsu

Oravan pyynti

Yön tyttö, hämärän eukko,
pitkän puhtehen pitäjä
valvoja ani varainen
kehräsi punaisen langan,
sinilangan siuahutti
kultaisesta kuontalosta
kaskisella värttinällä,
hopeaisella rukilla;
viritti punaisen langan,
sinilangan siuahutti
poikki Pohjolan joesta,
jota myöten nuolen nousta
otsahan oravan poian,
kärsähän kävynpurijan,
sinivillan sieraimihin.



Suomen Karjala
1847, F. Polén
(SKIII s.239)

 

Lemmenlaulu

Missä lie minun omani?

Missä lie minun omani,
liekö soilla vai lie mailla
vai lie pitkillä vesillä
vai lie synkillä saloilla.
Liekös kynnet kylmennehet,
varpahat paleltunehet,
sormet jäähän jäätynehet.



Inkeri. Toksova, Hittola
1894, Fanny Pajula
(SKIII s.405)

 
 







Lähde: Suomen kansalliskirjallisuus III. Vanhaa kansanrunoutta julkaistuna alkuperäisten kirjaanpanojen mukaan. Toimittaneet V.Tarkiainen ja Hertta Harmas. Kustannusosakeyhtiö Otava. 1943 Helsinki.

Suomen kansalliskirjallisuus. Valikoima Suomen kirjallisuuden huomattavimpia tuotteita. Toimittajat: E.N. Setälä, V.Tarkiainen ja Vihtori Laurila