|
Leikki ja karkelo
Tulin ihmisten iloksi.
Ei pitäisi piikalapsen
olla ihka ensimmäisnä
leikissä lerettämässä.
En mä tänne tullutkana
nurkkahan nuhajahamahan,
soppehen sopajamahan,
tulin ihmisten iloksi
sekä rahvahan remuksi!
Se on vasta varsin laiska,
kuka leikissä lepääpi,
istuupi ilotuvassa.
Inkeri. Toksova, Purnu
1859, F.A. Saxbäck
(SKIII s.434)
|
|
Metsästysloitsu
Oravan pyynti
Yön tyttö, hämärän eukko,
pitkän puhtehen pitäjä
valvoja ani varainen
kehräsi punaisen langan,
sinilangan siuahutti
kultaisesta kuontalosta
kaskisella värttinällä,
hopeaisella rukilla;
viritti punaisen langan,
sinilangan siuahutti
poikki Pohjolan joesta,
jota myöten nuolen nousta
otsahan oravan poian,
kärsähän kävynpurijan,
sinivillan sieraimihin.
Suomen Karjala
1847, F. Polén
(SKIII s.239)
|
|
Lemmenlaulu Missä lie minun omani?
Missä lie minun omani,
liekö soilla vai lie mailla
vai lie pitkillä vesillä
vai lie synkillä saloilla.
Liekös kynnet kylmennehet,
varpahat paleltunehet,
sormet jäähän jäätynehet.
Inkeri. Toksova, Hittola
1894, Fanny Pajula
(SKIII s.405)
|
|