FIN*Amurin Caleb
SIB n 09 23 / kastraatti
090206
Jos meillä ei olisi Janssonia, tuntuisi suurimman osan päivästä siltä, ettei meillä kissoja olekaan. Anis viihtyy pitkiä aikoja omissa oloissaan katselemassa ikkunasta tai hoitamassa ah niin ihanaa turkkiaan, Kettuli vahtii lintuja parvekkeella tunti tolkulla ja kyttää kärpäsiä toisen mokoman ja Rasa nukkuu suunnilleen 21 tuntia vuorokaudessa. Mutta Jansson on aina siellä, missä tapahtuu tai jos ei tapahdu, niin se on siellä missä minä - kissalan ylin vessansiivooja ja ruokakaapin valtias - olen.
Janssoniin kompastuu helposti, ellei ole varuillaan. Jansson on myös alituiseen vaarassa litistyä oven väliin karkailutaipumuksensa vuoksi. Samasta syystä ukkeli kantaa kaulassaan metallilaattaa, jossa on nimi ja puhelinnumero. Jos joskus emme huomaisi kun se luikahtaa oven väärälle puolelle... hui! Eihän se mihinkään halua lähteä, kunhan kokeilee, pääseekö tällä kertaa livahtamaan ulos vai ei! Lapsilla onkin ovella tapana rallattaa: "Jansson ei lähe mihinkään, Jansson ei lähe mihinkään", mikä usein hämmentääkin kattiuksen hetkeksi istumaan ja kuuntelemaan.
Erityistä Janssonissa on paitsi sen uskomaton vähäunisuus kissaksi, myös kyky keskustella astioiden kanssa. Lusikat ja lautaset puhuvat salattua kieltä, jota ei ymmärrä kukaan muu kuin Kissa Jansson. Jansson vastailee tiskien kilinälle intensiivisesti ääni väristen aina koko tiskikoneen tyhjäyksen ajan. Erityistä tässä otuksessa on myös se kolina, millä rimppakinttu tulee rappusia alas.